Muistoissa

Pipa (Tulitopaasin Northern Lights) 25.10.2006 - 31.10.2018
 
Kasvattimme Pipa ehti juuri viime viikolla täyttää 12 vuotta, kun tuli aika päästää Pipa pois.
Pipa sai elää hyvän elämän tyttäreni Hannan perheen kanssa. Pipan kuolema kosketti myös meidän perhettä syvästi. Pipa kuului meidänkin laumaan. Hoidimme sitä ja se leikki paljon meidän koirien kanssa. Pipa oli luonteeltaan tosi kiltti. Se kasvoi lapsiperheessä ja osasi olla lapsien kanssa tosi sievästi. Koskaan se ei kaatanut edes pienempiä lapsia, vaan osasi leikkiä niiden kanssa varovasti.
Perheen kissat Mölli ja Speedy olivat myös Pipan suojeluksessa.
Nyt ei ole enää Pipalla kipuja. Yksi kerrallaan nämä rakkaat koiramme lähtevät.
Me kaikki jäämme ikävöimään Pipaa.
 

Sani (Susadan Ranya Rimini) 30.3.2007 - 7.9.2018
 
Sani, meidän ihana pieni koira. Tätä koiraa ei voinut olla rakastamatta.
Koiralauman matriarkka. Sani piti huolta, ettei nuoremmat liikaa riehaannu.
Aina yhtä iloisesti, mutta maltillisesti ovella vastassa. Luottavainen ja niin kaunis koira.
Minun ja Teuvon ensimmäinen yhteinen koira.
Kiitos Sani, että saimme pitää sinusta huolta ja että juuri sinä olit meidän koira.
Pääsit lepäämään muiden rakkaiden koirien viereen Kipinän mökille.
Siellä varmasti vietit paljon mukavia päiviä.
Kaipaamme sinua suunnattomasti. Hyvää matkaa rakas Sani!
 
Panda (Sound's Sky High Jump) 3.9.2003 - 5.7.2014
 
Panda oli minun ensimmäinen blue merle sheltti. Olin odottanut vuoden saadakseni merle nartun. Siitä ihastukseni merleihin alkoi. Muistan vieläkin, kun hain sen pienen reilun kilon painoisen myytin Vantaan lentoasemalta. Lentokoneessa en raskinut laittaa pentua koppaansa vaan sujautin sen lennon ajaksi puseroni alle. Lentoemäntä heltyi ja antoi Pandan olla siellä. Panda oli mitä kiltein sheltti. Se oli hieman arka, mutta aina hyvin kuuliainen ja tottelevainen. Jalostuskoiraksi siitä ei ollut. Panda oli hyvin alistuvainen varsinkin toisten koirien kanssa. Tuttu pariskunta, jolla oli meiltä jo Merri kasvatti halusi ottaa Pandan heille. Lopulta suostuimme myymään Pandan pitkällä palautusoikeudella. Ajattelimme, että jos Panda ei viihdy Merrin kaverina se saa tulla takaisin kotiin. Panda kotiutui täysin Hilkan ja Pekan koiraksi. Se selvästi nautti olostaan kiltin Merri sheltin seurana. Panda vietti viimeiset neljä elinvuottaan Hailuodossa Hilkan ja Pekan hellässä, hyvässä hoidossa. Toukokuussa Panda kävi viimeksi meillä vierailulla. Täällä se oli taas heti kuin kotonaan. Kun Hilkka ja Pekka olivat lähdössä, Panda oli empimättä ensimmäisenä häntää heiluttaen ovella lähdössä Hilkan ja Pekan mukaan. 
Panda jäi mieliimme nöyränä ja kilttinä koirana. 
Aina on surullista kun rakkaat koirat joutuvat lähtemään. Koiran elämä on kaiken kaikkiaan niin lyhyt.
Nelli 12.7.2000 - 28.4.2014
Olit meille kuin oma koira. Yksi jäsen tätä laumaa. Usein olet kanssamme lenkkeillyt. Usein olen saanut sinua hoitaa, pestä ja harjata turkkiasi, leikata kynsiäsi. Usein olet viereeni sohvalle köllähtänyt rapsuteltavaksi. Olet ollut täällä kuin kotonasi.
Pois lähtösi tuntui, kuin oma koiramme olisi lähtenyt.
Sait pitkän ihanan elämän maalla vapaana juosten, koirien ja kissojen kaverina. Sait hoivaa, lämpöä ja rakkautta. Kuka sinua ei olisi rakastanut. Sinä Nelli - pieni suuri persoona. Häntäsi heilui lakkaamatta, rakastit kaikkia. Toista kaltaistasi ei ole.
Nuoruuden ystäväsi kaikki ovat jo lähteneet; sinä jaksoit pisimpään. Lopulta sinunkin voimasi heikkenivät ja meidän oli pakko päästää sinusta irti.
Olet aina sydämissämme. Tiedämme, että nyt sinun on nyt hyvä olla.
(Nelli oli minun tytön Hannan perheen koira.)

 
Pessi (Shelrod Tamango) 29.10.2001 - 10.6.2013
Pessi oli todella ihana koira.
Se oli kärsivällinen, varmaluonteinen ja aina kiltti.
Pessi hyväksyi kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin
iloisesti häntää heiluttaen.
Se oli esimerkillinen koira meidän toisille koirille.
Pessi ehti olla myös kaverikoirana ilahduttaen vanhuksia
ja vammaisia.
Uskon, että Pessi sai elää hyvän, onnellisen elämän. 
Vielä olisimme halunneet pitää tämän ihanan koiran.
Me kaikki jäimme kaipaamaan ja ikävöimään Pessi-mummelia. 

(klikkaa linkkiä)
Hippu (Tulitopaasin Quite Blue) 25.6.2010 - 4.7.2012
Hippu oli minun kovasti odottamani koira. Vaikka siitä ei näyttelytähteä kasvanut, se hurmasi minut omalla ihanalla persoonallaan. Se oli hyvin tottelevainen koira.
Olimme hyvin järkyttyneitä ja surullisia, kun se ennen kahden vuoden ikää sairastui epilepsiaan. Sairaus muuttui lyhyessä ajassa vaikeaksi. Jouduimme luopumaan Hipusta aivan kesken sen elämän. Oli vaikea käsittää, että muutoin terve, energinen koira sairastuu niin vakavasti.
Voi kuinka ikävä meillä onkaan Hippua.
Hyvää matkaa rakas Hippu, sinne minne menitkin.  


Taika (Jäälinpihan Taika) 7.9.1982 - 26.1.1995
Taika oli minun ensimmäinen schipperkeni. Pieni, mutta pippurinen. Pisti selälleen isommankin koiran. Mökillä hiirijahdissa oli lyömätön. Saattoi saartaa puupinoa viisikin tuntia jos haistoi siellä hiiren. Hiirellä ei ollut mitään mahdollisuuksia jos Taika sen huomasi. Taikalla oli kahdet pennut.
Taika oli iso persoona pienessä koossa.

Popi oli minun lapsuudenaikainen koirani. Siinä oli tietääkseni ainakin pystykorvaa ja lapinkoiraa. Lähellä oleva perhe oli tuonut Ranualta kaksi koiranpentua. Kun olin menettänyt Pellen, pidin päivänselvänä, että voisin ottaa uuden koiran. Kannoin pennun kotiin. Aluksi piilotin sen vanhemmiltani. Suostuttelun jälkeen sain pitää koiran. Silloin koiratietämykseni oli lapsena lapsenkengissä. Popin kanssa tehtiin varmaan kaikki mahdolliset virheet mitä koiran kanssa voi tehdä. Kun sitä ei osattu kouluttaa, välillä se karkaili ja saattoipa upottaa hampaansakin jonkun takamukseen. Mutta muutoin ihan mukava koira Popi oli. Se sairasti pari vuotiaasta asti epilepsiaa. Popi pärjäsi lääkityksellä sairauden kanssa useita vuosia.
Pelle oli minun ensimmäinen koirani. Se oli karjalankarhukoiran ja collien sekoitus. Menetin tämä ensimmäisen koirani sen ollessa vasta neljän kuukauden ikäinen. Pelle sairastui penikkatautiin ja menehtyi siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti