Perhe oli etsinyt koiraa pitkälle yöhön. Raimo ja Tuula jättivät koiralle tuttuja vaatteita ja ruokaa katoamispaikalle.
Aamulle aikaisin he menivät takaisin paikkaan, mistä koira oli lähtenyt. He näkivät Epelin. Koira lähti kuitenkin jostakin syystä paniikissa karkuun. Etsinnät jatkuivat. Huoli oli valtava.
Kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ilmoitettiin Epelin katoamisesta. Raimon ja Tuulan sukulaisia ja ystäviä oli etsinnöissä mukana.
Me lähdimme torstaina mökille, josta oli lyhyempi matka Jurmuun. Teukka oli töissä, joten emme päässeet etsimään Epeliä. Meillä oli tarkoitus osallistua etsintöihin lauantaina.
Perjantai aamuna puhelin soi kahdeksan jälkeen. Raimo soitti iloisena, että Epeli oli itse tullut kotiin.
Voi sitä helpotusta. Helpottuneita olivat varmasti useat, puhumattakaan Raimosta ja Tuulasta.
Teukka kävi perjantaina työreissulla katsomassa Epeliä. Koira oli väsynyt, mutta kunnossa. Kotiin tultuaan, se oli käpertynyt Raimon syliin nukkumaan.
Kolme huolen täyteistä päivää ovat ohi. Perheen painajainen päättyi onneksi hyvin.
Epeli pääsi takaisin sitä kovasti rakastavien ihmisten Tuulan ja Raimon luo.
Kiitos kaikille, jotka tavalla tai toisella osallistuivat Epelin etsintöihin ja jakoivat ilmoitusta Epelin katoamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti