sunnuntaina, syyskuuta 16, 2018

Elämä jatkuu...

Meillä kaikilla on ollut ikävä Sania.
On ollut yllättävää ja surullistakin huomata, että koirakin osaa surra.
Saaga on näyttänyt surunsa omalla tavallaan.
Sanin poismenon jälkeisenä aamuna Saaga ei halunnut lähteä edes ulos.
Kun kutsuin sitä, se meni makaamaan Sanin nukkumapaikalle ja oli
selvästi apeana.
Kun tulimme mökiltä kotiin, Saaga asettui illalla nukkumaan ulko-oven eteen.
Sillä on ollut tapana nukkua siinä silloin, kun Teukka on ollut töissä yöreissulla.
Normaalisti se nukkuu joko omassa kopassaan tai sohvalla.

Saaga ei oikein näy tietävän paikkaansa nyt, kun Sania ei enää ole.
Monessa tilanteessa se on käyttäytynyt toisin, kuin ennen.

Mindi ei ole mielestäni reagoinut uuteen tilanteeseen mitenkään.
Se on rallatellut samoin, kuin ennenkin.

Tänään käytiin tytön perheen luona ensimmäistä kertaa vain kahden koiran kanssa.
Pipa kävi muutamaan otteeseen tönimässä minua. Mietin, kyselikö se Sania?
En ihmettelisi. Pipa on ollut Sanin kaveri koko sen elämän ajan.
Olen joutunut taas huomaamaan ja yllättymään siitä kuinka viisaita koirat ovat.

Onneksi Saaga on alkanut taas leikkimään.
Ehkä suru helpottaa meillä kaikilla ajan kanssa.
2.9.2018 yhdessä viimeistä kertaa; Saaga, Pipa, Mindi ja Sani

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2018

Sani on poissa

Sani 30.3.2007 - 7.9.2018
 
Tänään oli se päivä, kun meidän
oli päästettävä irti.
Emme voineet pyytää sinua
jaksamaan pidemmälle.
Silitimme turkkiasi, kunnes pääsit
rajan yli ja sydämesi oli sammunut.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin.
Jäät luoksemme ainiaaksi ajatuksiin.
Kiitos, että olit elämässämme.
Hyvää matkaa rakas Sani.

tiistaina, elokuuta 14, 2018

Saagan synttärit

Meidän vilkas, rallattelija Saaga täyttää tänään seitsemän vuotta. Vauhti ei ole vielä mitenkään hiljentynyt. Mindistä on tullut sille tosi hyvä leikkikaveri.
Onnea myös Saagan sisaruksille!
Millehän alkais :)

tiistaina, heinäkuuta 24, 2018

Heinäkuu

...kesä etenee. Lomaa on saatu viettää helteessä.
Olemme reilun vuoden miettineet asuntovaunun hankintaa. Toteutimme haaveemme ja ostimme vaunun. Nyt on helpompi koirien kanssa lähteä reissuun. Ei tarvitse miettiä ovatko koirat tervetulleita.
Emme kovin kauas viitsineet lähteä reissaamaan. Olimme muutaman päivän Raahessa Lohenpyrstössä leirintä-alueella. Helle helli jo vähän liikaakin. Lämpömittarin lukemat pyörivät enimmäkseen kolmenkymmenen asteen molemmin puolin.
Rakenneltiin lakanoista ja pyyheliinoista koirille häkkien päälle varjoa.
Koirat pääsivät uimaan pariin otteeseen päivässä. Muutoin ei niitä näillä helteillä voi liikuttaa.
Sani ja Saaga menivät riehakkaina lelun perässä veteen.
Saaga
Saagalla oli kova hätä, kun Teukka kävi vähän kauempana uimassa. Se haukkui vimmatusti vedessä. Lopulta se päätti lähteä pelastamaan isännän uimalla sen perään.
Sanikin näytti nauttivan uimisesta. Se ei enää pitkillä kävelylenkeillä ole jaksanut käydä talven jälkeen.
Sani
Oli yllätys, että Mindi näytti nauttivan uimisesta niin kovasti. Laitoimme sille varalta pelastusliivit päälle, koska se ei aikaisemmin ole paljon uinut.
Mindi uimassa video TÄÄLLÄ.
Hihna kireällä, innolla se veti uimapaikkaa kohti. Se on oikea uimamestari. Välillä se intoutui uimaan niin, että sitä piti huudella uimaan takaisin rantaan päin.
Kun se oli saanut uimisesta tarpeeksi, Mindi osoitti selvästi, että oli aika lähteä kuivattelemaan.
Reissun aikana 19.7. Mindi täytti kaksi vuotta. Se on kyllä melkoinen persoona.
Sen touhuja seuraillessa on usein naurussa piteleminen.
Mindi nauttii kesästä
Oikein ihanaa ja lämmintä kesää!

tiistaina, kesäkuuta 19, 2018

Mukavaa juhannusta

...ja ihanaa aurinkoista kesää näiden kuvien myötä.
 Mindi ja Sani
 Saaga ja Sani
Mindi, Sani, Bitti ja Saaga

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2018

Kesää kohti

Ollaan jo pitkällä keväässä. Muutaman kerran olemme käyneet tässä kuussa mökkeilemässä.
Koirat ovat aina valtavan touhuissaan päästessään mökille juoksemaan ja leikkimään.
Viime reissulla Mindi pääsi tutustumaan sammakoiden ihmeelliseen maailmaan.
Kummissaan se kuunteli sammakoiden kurnutusta ja ihmetteli niitä rumiluksia.
Välillä sammakot uskaltautuivat kuivalle maalle. Säpäkästi ne loikkivat takaisin lampeen, kun koirat lähestyivät niitä.
Viime viikon olimme Teukan kanssa Kuntoutuskeskus Apilassa Kangasalalla.
Sinne ei voinut koiria ottaa mukaan. Meidän hunnilauma oli hoidossa tytön
perheen luona Lumijoella.
Sani oli ollut hoitopaikassa kuuliainen ja kiltti. Toki kissoja sen piti tarkkaan vahtia.
Nuoriso (lue Saaga ja Mindi) olivat hieman koetelleet perheen kärsivällisyyttä.
Mindi oli päättänyt, että jos se halutaan sisälle, prinsessa pitää kantaa sinne.
Saaga oli myös osin vaatinut samanlaista palvelua. Siellä oli sitten vuorotellen kannettu koiria sisälle.
Muutamana yönä Mindi oli hieman ikävöinyt. Se oli saanut sitten erikoiskohtelun ja päässyt Iidan (13 v.) viereen nukkumaan.
Iidan vieressä on mukava nukkua
Kuuden aikaan aamuisin Mindi oli ollut sitä mieltä, että nukkuminen saa riittää.
Iida oli saanut herätyksen naaman pesun muodossa.
Mindi oli pitänyt shelttilauman liikkeessä. Eihän sheltit Mindin vauhdissa koko päiviä jaksaneet.
Naapurista oli tullut Mindille leikkikaveriksi tiibetinspanieli Toffee. Toffee on Mindin kanssa suunnilleen saman ikäinen. Kovin kivaa oli koirilla ollut keskenään. Sheltit eivät olleet osallistuneet nuorukaisten leikkiin. Ei ollut Toffeenkaan kunto riittänyt Mindiä väsyttämään. On se vaan sellainen duraseli, että siitä ei patterit helposti lopu.
Hanna oli laittanut Mindille pihalle aitauksen. Se oli ollut siellä silloin, kun kukaan ei ehtinyt sen perään katsomaan. Mindi ei päästänyt muita koiria aitaukseen. Sieltä oli hyvä tähystellä ohi liikkuvia ihmisiä.
Kun tulimme reissusta, koirilla oli ilo ylimmillään. Näytti, että ne katkeavat keskeltä kahtia niiden kiemurrellessa onnellisena. Ikävä oli kyllä itselläkin jo koiria ollut.
Nyt taas lauma kotona ja kasassa. Ihana, että kesä on edessä.

lauantaina, maaliskuuta 31, 2018

Sani eilen 11 vuotta

Meidän ihana, kiltti Sani täytti eilen 11 vuotta. Jonkin verran sillä on viime vuodesta yskiminen lisääntynyt. Oikeaa etujalkaa Sani on alkanut ajoittain ontumaan. Pitkille lenkeille sitä ei enää oteta. Joitakin kertoja, kun olemme käyneet lenkillä se on loppumatkasta pitänyt kantaa kotiin. Mökillä se makoili muutamaan otteeseen lumihangessa. Välillä on onneksi parempia päiviä, jolloin, Sani leikkii ja touhuaa kuin ennenkin. Toivottavasti Sanin jalat kantaisivat vielä joitakin vuosia. On se meille niin rakas koira.