Elämä ei ole reilua

Mindi pelkäsi aina autoilua. Vuosi vuodelta autoilusta tuli sille vaikeampaa. Mindi läähätti kaikki automatkat. Jo huomatessaan joutuvansa autoon, Mindi alkoi täristä. Autoilun jälkeen se sai paniikkikohtauksia. Mindi puuskutti ja tärisi, eikä näyttänyt saavan kunnolla henkeä. Sitä oli aivan hirveää katsella. Läähätyksen vuoksi se sairastui hengitystietulehduksiin. Saimme eläinlääkäriltä sille kahdenlaisia erilaisia rauhoittavia lääkkeitä ahdistuksen voittamiseksi. Niillä ei ollut mitään tehoa. Lopulta pienikin matka sai sen paniikkiin. Paniikista toipumiseen meni pahimmillaan vuorokausi.

Kokeilimme jopa junamatkaa, olisiko Mindi voinut siten matkustaa. Myös junassa Mindi panikoi ja läähätti.

Oireet voimistuivat ja pahenivat koko ajan. Saagan kuoleman jälkeen Mindin käytös muuttui muutoinkin epävarmaksi. Se ei pystynyt enää jäämään kotiin yksin. Myös yksin ollessaan se alkoi panikoida. Kun tulimme kotiin, Mindi läähätti ja juoksi ympäri asuntoa. Ongelmat muodostuivat sekä koiran, että meidän kannalta ylivoimaiseksi. Mindiä ei voinut jättää kotiin yksin, eikä ottaa mukaan. Raskain sydämin päädyimme päästämään Mindin pois. Uskomme, että se oli Mindin kannalta paras ratkaisu.

Koti on tyhjä. Meillä on valtava suru ja ikävä. Emme olisi uskoneet, että elämään tulee vaihe, ettei meillä ole koiraa. Toivomme, että ajan myötä saamme uuden perheenjäsenen rakastettavaksi.

Kiitos, Lea Pirkkalainen, Mindin kasvattaja, että saimme rakastaa tätä koiraa. Vaikka tämä päättyi surullisesti, Mindi toi elämäämme paljon iloa näinä vuosina. Lämmin kiitos tuestasi vaikean ratkaisun edessä.

”Muistossa” sivulla Mindistä kirjoitus.

Kolme vaikeaa viikkoa

Lähdimme reissuun Jyväskylään viime viikon tiistaina. Jo seuraavana päivänä, keskiviikkona Mindi alkoi yskimään. Torstaina käytimme sen Jyväskylässä eläinlääkärissä. Mindillä oli tulehdusarvot, valkosolut ym. koholla. Se sai antibioottikuurin ja rauhoittavaa lääkettä kotimatkaa varten. Lääkkeellä ei ollut helpottavaa vaikutusta; päinvastoin Mindi näytti voivan entistä huonommin, mm. kuolasi, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt.

Elämä ei ole ollut ennallaan. Emme olisi uskoneet, kuinka paljon Saagan poismeno vaikutti elämäämme. Olemme kaikki kovasti ikävöineet Saagaa. Ikävää ei ole helpottanut se, että Mindistä on tullut selkeästi pelokas, millainen se ei ole aikaisemmin ollut. Alkuun se etsi kovasti kaveria. Ruoka ei maistunut ja Mindi oli kovin apea. Koskaan aikaisemmin se ei ole reagoinut meidän kotoa lähtemisiin. Nyt se on suunniltaan, kun joutuu jäämään yksin. Autossa olo, jos mahdollista, on vielä vaikeampaa kuin ennen.  Aina Mindi on autossa panikoinut, mutta nyt entistä enemmän. Toivomme, että Mindi paniikki helpottaa ja elämä palaisi normaaliksi. 

Suuri suru

Saaga on kärsinyt pitkään ongelmista sapen ja haiman osalta. Viime vuoden puolella saatiin sappi hoidettua. Haimaongelman kanssa on pärjätty vähärasvaisella erikoisruokavaliolla puoli vuotta. Viime viikolla Saagan vointi huononi huomattavasti. Se oksensi verilimaa, oli kipeä, ruokahaluton ja apaattinen.  Edes herkkupalat eivät maistuneet. Vatsakivut jatkuivat. Tiesimme, että Saagalle ei ollut parantavaa hoitoa. Emme voineet enää sitä auttaa. Emme kestäneet, että se kärsii. Raskain sydämin päätimme antaa Saagan lähteä. 

"Tuska sinusta on poissa, tuska on nyt meillä".

Hyvää taivasmatkaa rakas Saaga.

Kiitos kennel Susadan Aini ja Tiina, että saimme omistaa tämän ihanan koiran. 

Mökillä 11.-13.5.

Kävimme pitkästä aikaa Kipinän mökillä asuntovaunulla. Koirat olivat riemuissaan, kun saivat pari päivää vapaana touhuta. Tiistaina ripisteli hieman vettä. Lämpötila oli 15 asteen tienoilla. Keskiviikkona lämpötila nousi yli 20 asteen. Tuntui uskomattomalta, kun vielä viime viikolla sateli räntää. Helatorstai oli keskiviikkoakin lämpimämpi. Helleraja rikkoutui ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Koirat kävivät vilvoittelemassa lammen ja joen reunoilla sekä varjopaikoissa, joissa oli vielä lunta ja jäätä. 

Hauet hyppivät sammakoiden kanssa kilpaa lammessa. Mindillä oli kova homma vahtia, etteivät ne vaan tule mökkitontille. Linnut sirkuttivat ja perhoset lentelivät ja kisailivat auringonpaisteessa. 

Saaga tyytyi suurimmaksi osaksi köllöttelemään ja nauttimaan lämpimästä säästä. Haikeana huomasimme, että sillä alkaa ikä painaa. Saaga ei jaksa enää päivää juoksennella mökin tontilla, kuten ennen.

Kyllä kevät on aina vaan niin ihanaa aikaa.                                                                                                    

Milli

Saimme tänään suru-uutisen, että Milli on poissa. Milli sai elää pitkän elämän rakastavassa perheessä. Milli oli hyvin paljon saman luonteinen, kuin emonsa Pessi. Kiltti, avoin ja ystävällinen. Aina, kun jossakin nähtiin Milli silminnähden tunsi meidät ja tuli aina häntä iloisesti heiluen tervehtimään. 

Voimia Sutisen perheelle surussa. 

                                                    Milli (T Moon Mystery) 14.9.2005 - 3.5.2021

Sydämeen jätetty tassunjälki ei poistu sieltä koskaan.

Talven alkua

 Vuosi on pyörähtänyt käyntiin koronan varjossa.

Mindi, Saaga, Bamse ja Nuutti

Yksi reissu on uskallettu tehdä ystävien kanssa. Olimme tammikuun viimeisen viikonlopun Annukan, Heikin ja koirien kanssa Vuokatissa mökkeilemässä. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Saaga ja Mindi pitivät jöötä ja Bamse ja Nuutti kiltisti tottelivat. Vähän ulkona uskallettiin leikkiä keskenään.